Korjausrakentamisen asiantuntijaseminaari #renovatingmodern järjestettiin Seinäjoella 26.5. Kysymystä miten yhdistää hyvä sisäilma, arkkitehtoniset arvot ja energiatehokkuus puimaan oli pääkirjastoon kokoontunut Korjausrakentamisen tietokeskus -hankkeen kutsumana asiantuntijoita paitsi Seinäjoen ja Vaasan, myös Oulun, Helsingin ja Tampereelta suunnilta sekä Ruotsista ja Norjasta.

Miten tunnistaa kulttuuriperinnön arvo? Milloin kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus tarvitsee remontointia? Alvar Aalto -säätiön johtaja Tommi Lindh on mukana työssä, jossa luodaan eurooppalainen standardi historiallisesti arvokkaiden rakennusten suojelemiseksi. Hän korosti seminaarin avanneessa esityksessään, että standardi on päätöksentekoa varten. Sen tavoitteena on saavuttaa paras mahdollinen energiatehokkuus rakennuksen kulttuuriperinnöllinen merkitys säilyttäen.

Korjausrakentamisen seminaari keräsi Seinäjoen pääkirjastoon suuren joukon asiantuntijoita.

Haasteina laajassa standardinluomistyössä on ollut paitsi valtava termityön määrä myös yhteistyö eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä. Jo standardin kattaman alueen rajaaminen oli vaikeaa, eikä prosessikuvauksen laatiminenkaan Lindhin mukaan ollut helpoimmasta päästä. Lindh korosti käyttäjäkokemusten keräämistä: mitä paremmin tiedetään, miten rakennusta on käytetty, sitä paremmat ovat mahdollisuudet onnistua korjausrakentamisessa.

Eristys aina ulkoseinän ulkopuolelle

Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinhan mukaan tärkeimmät asiat energian käytön vähentämiseen taloissa on jo tehty, ja uusissa taloissa energian käyttö on minimissä. Vanhoissa taloissa energian kulutus on pienempi kuin laskettu kulutus, ja uusissa taloissa se taas on laskettua suurempi, mihin osasyynä on myös käyttäjä.

Jatkossa rakennusten fysiikalle tuo suuren haasteen ilmastonmuutos. Lämpötilan nousu, kosteuden määrän kasvu ja tuulen piiskaama sade rasittavat rakennusten julkisivuja. Rakenteiden kuivuminen syksyllä ja talvella hidastuu lisääntyneen kosteuden seurauksena, ja vanhat betonipinnat voivat jopa jäätyä. Tämän vuoksi niin korjaus- kuin uudisrakentamisessa on korostettava kosteudenhallinnan merkitystä.

Vinha esitteli eri rakenteiden ja rakennusten osien alttiuksia kosteudelle ja esitteli ratkaisuja ongelmien syntymisen estämiseksi. Riittävä tuuletus rakenteissa on oleellista, ja lisäeristys on lisättävä ulkoseinän ulkopuolelle aina kun se vain on mahdollista. Aihetta on tutkittu paljon, mutta hän peräänkuulutti lisäkoulutusta aiheesta ja muistutti, että tieto valitettavasti leviää rakennusalalle hitaasti.

Aamupäivän päätteeksi Seinäjoen kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi esitteli seminaarin osallistujille Alvar Aalto -kirjastoa. Hän luetteli rakennuksen korjauksessa käytettyjä periaatteita ja mainitsi suurimmaksi vaikeudeksi saada nykyaikainen tekniikka mahtumaan vanhoihin kuoriin. Patina eli kulumisen jäljet saivat jäädä, koska tavoitteena ei edes ollut uuden näköinen rakennus.

Terveitä rakennuksia ja ihmisiä?

Varsin pelottavista sisäilmanongelmien tutkimustuloksista kertoi mikrobiologian professori Mirja Salkinoja-Salonen Helsingin yliopistosta. Neljä edellistä sisäilmalaadun epidemiaa – asbesti, radon, formaldehydi ja tupakansavu – on hänen mukaansa saatu ratkaistua, mutta viides eli rakennusten mikrobit on valtava ongelma.

Salkinoja-Salonen kertoi vuosina 2011–2015 tehdystä kansainvälisestä HITEA-tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa on tutkimukseen osallistuneiden maiden puhtaimmat koulut mutta sairaimmat lapset. Syyllinen koulujen ja muidenkin julkisten tilojen sisäilman huonoon laatuun on bakteerit tuhoava siivoaminen. Esimerkiksi puhdistusaineissa hajusteena käytettävä limoneeni reagoi sisäilman otsonin kanssa ja muodostaa terveydelle vaarallisia yhdisteitä. Lisätuuletus ei ole ratkaisu, sillä tilaan tuleva lisäilma ainoastaan lisää vaarallisten yhdisteiden määrää. Hän korosti ilmanvaihtosuodattimien pesun ja huollon tärkeyttä.

Seminaarin järjestäjä, Tampereen Teknillisen yliopiston tutkija Pekka Saatsi SAATSI Arkkitehdit Oy:stä kertoi rehellisen mielipiteensä alan tilasta.
– Korjausrakentaminen on kriisissä ja uudisrakentaminen myös. Omaksuttavan tiedon määrä on kasvanut huimasti, eikä kukaan pysty perehtymään kaikkeen siihen, mihin pitäisi.

Hänen mukaansa korjausrakentamisessa pitäisi palata perusasioiden äärelle. Avainsanat vikasietoisuus ja yksinkertaisuus pitää muistaa, sillä liika monimutkaisuus kasvattaa rakennusten epävarmuustekijöitä. Uudisrakentamisessa tulisi pyrkiä kestävään rakentamiseen ja ekologisuuteen, ja rakennusfysiikan pitäisi perustua massiivirakenteiden käyttöön. Näitä ovat tiili, hirsi ja esimerkiksi kennotiiliharkko.

– Kestävällä tavalla rakennettaessa saavutetaan myös energiakestävyys ja lisäksi rakennukset kestävät paremmin – ja ihmiset pysyvät terveempinä, Saatsi jatkaa.

Alkuperäiseen asuunsa remontoitu Aallon kirjasto

”Trust the building. Do not improve it, just repair it.”

Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtinen kertoi valtion omistaman rakennuskannan haasteista ja sen korjausta ohjaavista periaatteista. Yhtenä kysymysmerkkinä työssä on, miten suhtautua rakennusten aiemmin tehtyihin korjauksiin?

Koskaan aiemmin ei ole asetettu niin vähäisiä odotuksia rakennusten kestämisestä sukupolvelta toiselle kuin nyt. Juuri nyt työn alla on 1900-luvun lopulla rakennettujen rakennusten korjaaminen tai niiden purkaminen uusien hankkeiden tieltä sekä 25–50 sitten tehtyjen remonttien teko uudelleen. Esimerkkeinä Lehtinen kertoi Kulttuuritalon peruskorjauksesta, Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun muutosrakentamisesta Sibelius-Akatemian tiloiksi sekä meneillään olevasta Olympiastadionin kunnostuksesta.

Seminaarin kokoavassa loppukeskustelussa pohdittiin mm. miten saavuttaa EU:n asettamat 20-20-20-tavoitteet ja vanhojen talojen korjaustarpeita. Puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että peruskorjausten yhteydessä pitää tehdä niin vähän kuin mahdollista, Seinäjoen Alvar Aalto -kirjasto on tästä hyvänä esimerkkinä. Lisäksi keskustelua käytiin muun muassa korjausrakentamisen tiedon levityksen parantamisesta ja sen ulottamisesta myös arkkitehtien koulutukseen.

Rakennusalan projektipäällikkö Mauritz Knuts Vaasanseudun Kehitys Oy VASEKista pohti rakennusalaa:
– Alalla on valtavasti tutkimustietoa mutta sen saaminen työn tekijöiden tietoon heille sopivalla tavalla on hurja haaste. Monikaan rakennusyrittäjä ei lue 270-sivuista akateemista tutkimusta iltalukemisena – se jää lukematta. Tämän vuoksi tutkimusten tulokset pitäisi jalostaa uudenlaisiksi työkaluiksi ja apuvälineiksi, ja juuri sitä Korjausrakentamisen tietokeskus -hankkeessa pyritään tekemään.

Seminaarin esitykset (englanniksi)

Lisätietoja

[contact_member,name=Mauritz Knuts,id=22,details=Name-Designation-AdditionalInformation-Phone-MobilePhone-Email-MemberPhoto]