VASEKissa kehitysjohtajana työskentelevä Riitta Björkenheim opiskelee MDI Akatemiassa tämän päivän aluepoliittisia ilmiöitä. Teoriat ja skenaariot luovat pohjaa monille pohdinnoille, ideoille ja kehitysehdotuksille, vaikka uusien asukkaiden houkuttelemiseen.

Mietitään tilannetta, että olisit juuri muuttanut Vaasaan ja saisit kutsun piknikille kaupunkipuutarhaan, Vaasan kauneimmalle paikalle. Lähtisitkö?

Seudulla on jo useita vuosia pohdittu uudenlaisia tapoja houkutella ja ottaa uudet vaasalaiset entistä tehokkaammin ja huolellisemmin vastaan. Jo nykyisellään muuttajat saavat tietopaketin, jossa on mm. lippuja urheilu- ja kulttuurikohteisiin. Mutta mitä jos tervetulotoivotus olisi vieläkin henkilökohtaisempi, toivotus joka käynnistäisi juurtumisen kaupunkiin hyvin konkreettisella tavalla?

Meillä voisi olla kaupunkipuutarha, jonne kutsuttaisiin pari kertaa vuodessa jokainen Vaasaan muuttanut opiskelija, työntekijä, perhe tai Vaasaan sijoittuneen yrityksen edustaja piknikille yhdessä kaupunginjohtajan kanssa ja istuttamaan oma puu, pensas, perenna tai hyötykasvi rakentamaan tätä puistoa. Sillä kaupunkihan on sen asukkaat yhdessä, myös puisto voisi olla näiden asukkaiden puut ja kasvit yhdessä.

Kaupunkipuutarha voisi olla osa lähidemokratiaa, konkreettinen esimerkki asukkaiden osallistamisesta ja yhteistä julkisen tilan kehittämistä. Kasvava puistoalue, jonka kehittämiseen sekä viranhaltijoiden että poliittisen johdon voimin sitoudutaan.

Vierailin – silloin kun vielä matkustamaan pääsi – Rio de Janeirossa tutustumassa yhden miehen aloitteeseen, josta on muodostunut nähtävyys, johon yli 1 000 ihmistä tutustuu päivittäin. Jo edesmennyt Jorge Selaron päällysti Lapan kaupunginosassa sijaitsevat korkeat portaat värikkäillä keramiikkalaatoilla. Lukuisat ihmiset ympäri maailmaa lähettivät hänelle laattojaan ja palaavat myöhemmin paikalle katsomaan, mihin kohtaan portaita ne on sijoitettu. Aika monta suomalaista keramiikkalaattaa minäkin onnistuin askelmilta bongaamaan.

Saisimmeko kaupunkipuutarhalla aikaan Roihuvuori-ilmiön? Kirsikkapuiden kukinnan, hanamin lisäksi meidän kaupunkipuutarhassamme voisi seurata hyötykasvien kasvamista ja sadonkorjuuta, saaristolle ominaisten tyrnipensaiden sadon runsautta tai juhannusruusujen nuppujen aukeamista. Kaupunkipuutarha toisi kaupungin nykyiseen tervetulopakettiin upean lisän, mutta olisi myös paljon muuta: kaupunkilaisten uusi vihreä olohuone ja julkisten tilojen hyväksikäyttöä, ympäristöprojekti ja ajan myötä myös houkutteleva nähtävyys ja samalla tuore hiilinielu. Näin koronakriisin myötä olemme huomanneet, miten tärkeäksi on tullut mahdollisuus nauttia omasta lähiympäristöstä, rannoista ja luonnosta.

Oma puu kaupunkipuutarhassa aloittaisi symbolisella merkityksellään asukkaiden juurtumisen Vaasaan. Jos tie vie kuitenkin pois jossain vaiheessa, oma puu houkuttelisi palaamaan tai käymään. Oman puun avulla voisi jättää itsestään pysyvän jäljen kaupunkiin.

Vaihto-opiskelijan kirje kotimaahan: ”Hei äiti, olen saanut istuttaa tähän kaupunkiin oman puun.”.

Ylpeänä vieraille: ”Ja tässä on meidän lasten omat puut, jotka istutettiin, kun muutimme tänne.”

Kesälomamatkalla: ”Katsokaas lapset, tähän isi ja äiti istuttivat puut, silloin kun tulivat tänne opiskelemaan”.

Iltakävelyllä (äänettömästi koiralle): ”Tässä on minun puuni, täällä ovat minun juureni.”

Riitta Björkenheim
kehitysjohtaja

Kolumni on julkaistu Vaasa Insiderissä 27.5.2020