Suomessa rakennuskanta on nuori, sillä suurin osa taloistamme on valmistunut 60-, 70- ja 80-luvuilla. Moni rakennuksista onkin nyt tullut siihen ikään, että ne tarvitsevat sekä teknisiä että rakenteellisia korjaustoimenpiteitä, koska rakennusten rakennusmateriaalit kuluvat ja käyttötarkoitukset muuttuvat. Metropolia Ammattikorkeakoulun energiatekniikan yliopettaja Piia Sormusella on käytännönläheinen lähestymistapa rakennusten korjaamiseen ja energiatehokkuuteen, sillä hän on aikaisemmin toiminut muun muassa Granlund Oy:llä Energia ja Ympäristöosastolla johtavana energia-asiantuntijana ja osaston johtajana. Hänellä on siis kokemusta kiinteistönomistajien neuvomisesta ympäristö-, energiatehokkuus- ja korjausasioissa.

- EU potkii meitä eteenpäin, jotta saavuttaisimme kansallisesti asetetut ilmastotavoitteet. Kaiken taustalla on kysymys siitä, miten voimme ehkäistä päästöjen muodostumista. Kesällä 2012 voimaan tulleet energiatehokkuusmääräykset koskivat ainoastaan uudisrakentamista, mutta 1.6.2013 tuli myös velvoitteita korjausrakentamisen energiatehokkuudelle, Sormunen selittää.

Piia Sormunen kävi Vaasassa luennoimassa energiatehokkaasta korjausrakentamisesta VASEKin, Vaasan aikuiskoulutuskeskus VAKKin, Vaasan ammattikorkeakoulu VAMKin sekä Yrkeshögskolan Novian kutsumana.

- Olen iloinen, että saimme Piian Vaasaan opettamaan korjausrakentamisen muutoksista. Asia on erittäin tärkeä. Meillä on Suomessa noin 3 miljoona rakennusta, ja niistä noin miljoona on omakotitaloja. Korjausrakentamisessa energiatehokkuus on monimutkaisempi ja haastavampi toteuttaa kuin uudisrakentamisessa, mutta jos aidosti haluamme päästä EU:n ja Suomen asettamiin tavoitteisiin, on vanhassa rakennuskannassa tehtävä energiatehokkaita korjaustoimenpiteitä, toteaa energiatehokkaan rakentamisen projektipäällikkö Mauritz Knuts VASEKilta.

Kun korjausta vaativia rakennuksia on paljon, onkin sopiva aika oppia korjaamaan rakennukset energiatehokkaalla tavalla. EU:n antamien direktiivien mukaan olemassa olevien rakennusten energiakulutusta tulisi pienentää noin 25 % ja hiilidioksidipäästöjä noin 45 % vuoteen 2050 mennessä.
- Energiatehokkuuden parantamisvelvoite korjaustöiden yhteydessä on sidottu muihin korjauksiin ja toimenpiteen luvanvaraisuuteen. Eli korjaukset, joihin tulee hakea lupa, tulee myös toteuttaa uuden määräyksen mukaisesti, Sormunen kertoo.

Sormunen selventää, ettei ketään pakoteta heti korjaushommiin, vaan rakennuksia korjataan sitten kun ne kiinteistön omistajan mukaan tarvitsevat sitä.
- Vaikka kyseessä ei olisikaan luvanvarainen korjausrakentaminen esimerkiksi pientalossa, on se tietenkin kiinteistön omistajan omaa edun valvontaa jos hän tekee energiatehokkaita ratkaisuja, hän tähdentää.

Piia Sormunen kävi Vaasassa luennoimassa
energiatehokkaasta korjausrakentamisesta.

Hyvänlaatuisia leikkauksia

Sormunen näkee EU:n direktiivit positiivisena asiana, vaikka uusien direktiivien ilmestymistahti on niin kova, että koulutusmateriaaleja joudutaan päivittämään kesken vuotta.
- Ympäristöystävällisyyden lisäksi energiatehokkaassa korjausrakentamisessa on kyse siitä, että energian käyttökustannuksia halutaan leikata. Nämä direktiivit edistävät siis pitkällä tähtäimellä rakennusten omistajien rahallista säästöä.

Sormunen vertailee kahta kuvitteellista toimistorakennusta, jotka molemmat on rakennettu 80-luvulla, mutta vain toista on korjattu rakentamisen jälkeen.
- Eiväthän epämodernit toimistotilat enää mene kaupan, kun muualta voi vuokrata remontoituja tiloja, joissa esimerkiksi ilmanvaihto pelaa. Näin ollen energiatehokas rakentaminen on erittäin tärkeää myös kiinteistösijoittajien näkökulmasta, kun vuokratuotto on modernissa rakennuksessa korkeampi.

Paikallisilta rakennusviranomaisilta apua

Uusi asetus nimeltään ”Asetus energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä” on Ympäristöministeriön antama asetus joka on annettu 27.2.2013. Asetus vaatii Sormusen mukaan selvityksen korjauksen toteuttajalta. Erillisessä selvityksessä korjaajan tulee osoittaa, miten rakennuksen energiatehokkuus paranee korjauksen myötä.
- Selvityksen tekee usein asiantuntija. Paikalliseen viranomaiseen kannattaa ottaa heti yhteyttä sekä lupamenettelyjen että velvoitteen tulkintojen takia.

Sormunen epäilee, että koska direktiivi on uusi, on monella paikkakunnalla vielä epäselvyyksiä siitä mikä viranomaistaho hoitaa selvitysten tekoa.